Siirry pääsisältöön

Uusi alku!



Uusi puhelin saapui kotiin pienessä ja kevyessä paketissa. Puhelin täytyi tilata Powerin verkkokaupasta, sillä näitä mummomalleja ei tuntunut paikalliset liikkeet suosivan. Tämä kokeilu ei ainakaan vielä ole tullut kalliiksi, sillä uusi luuri maksoi 24 euroa. Myös puolisoni lähti mukaan kokeiluun ja tilasi itselleen samanlaisen kapulan. 

Avattuani paketin hämmästelin puhelimen kokoa. Se oli todella pieni. Vanha puhelimeni tuntui tietokoneelta tähän uuteen verrattuna. Nähtäväksi jää kuinka näin pieni luuri pysyy tallessa, sillä se melkein katoaa taskuunkin. Sim-kortti taas oli suuri ja sen asentaminen helppoa. Puhelin käynnistyi ja siinä oli legendaariset näppäinäänet. Aikani tuttkittua sain näppäinäänet pois päältä ja sen jälkeen pääsikin kokeilemaan muita ominaisuuksia eli viestin lähettämistä sekä soittamista. Viestiä kirjoittaessa tajusin, että emojit puuttuivat, joten täytyy yrittää kirjoittaa hauskat kohdat viestiin tekstimuodossa. hah hah. Kun on tottunut viestimään emojien, gifejen, äänen, kuvien ja videoiden välityksellä pelkkä teksti tuntui hassulta. Asia pysyy ainakin yksinkertaisena. En tosin tiedä lisääntyvätkö väärinymmärrykset kun ilmeet puuttuvat.  Kokeilinkin sitten myös soittamista. Soitin ensimmäiseksi äidilleni ja testasin kuinka tästä miniluurista kuuluu äänet. Ääni toimi ihan moitteettomasti ja olin iloinen, että soittaminen onnistui. Myös kaiutin toimii eli pikkuväki pääsee puhumaan mummoille ja muille läheisille omia asioitaan. 

Muuta sillä puhelimella ei sitten oikein pystynyt tekemäänkään. Tai noh, on siinä taskulamppu ja herätyskello ja se matopeli. Puhelimen selailu loppuikin sitten siihen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Älytöntä arkea eteenpäin

Älypuhelimetonta kokeilua on nyt takana puolisen vuotta ja kokemus on ollut vapauttava. Kokeiluun kannatti ehdottomasti lähteä ja se on tuonut perheeseemme lisää aikaa. Olemmekin päättäneet puolisoni kanssa jatkaa toistaiseksi ilman älypuhelimia. Emme ole sopineet mitään aikaa mihinkä saakka, mutta oletettavasti niin pitkään kun ajatus tuntuu hyvältä. Mummoluurit ovat toimineet pääasiassa hyvin. Toisinaan niissä kyllä on ollut kuuluvuusongelmia, mutta eipä juuri muuta. Akku kestää ilahduttavan pitkään, eikä puhelinta tarvitse ladata kuin kerran viikossa, jos silloinkaan. Tekstiviestien kirjoitus on hidasta, mutta asian saa kyllä hoidettua jos on malttia.   Lapset ovat jo tottuneet uuteen arkeen, eivätkä enää muistuttele älypuhelimista. Myös autoilu ja odottelu eripaikoissa sujuu pikkuväeltä ilman lastenohjelmien katsomista tai älypuhelimella pelailua. Näihin tilanteisiin on keksitty nyt yhdessä muita juttuja, joista kerron ehkä jossain vaiheessa lisää :) 

Odottelun ihanuus

Arjessa tulee yllättävän paljon hetkiä, joissa on pakko odottaa. Odottelua kassajonossa, autossa, pihalla, töissä, lääkärissä, neuvolassa, ravintolassa ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Aiemmin odottelutilanteissa olin harvemmin yksin. Vietin odoteltavan ajan yhdessä älypuhelimen kanssa. Jokaiseen tyhjään väliin tuntui olevan sopiva appi tai muita muuten vain tärkeitä asioita selvitettäväksi. Päivät tuntuivat kiireisiltä ja odotellessa älypuhelimen selaus lisäsi hektisyyden tunnetta. Lyhyetkin odotteluajat tuntuivat toisinaan pitkiltä, kun asioiden olisi pitänyt tapahtua heti. Myös työmatkat, jotka useimmiten kuljen jalan tai pyörällä oli varattu eri podcasteille tai Spotifylle. Omille ajatuksille ja hiljaisuudelle ei päivässä riittänyt aikaa. Enkä osannut sitä silloin varsinaisesti kaivatakaan.  Älypuhelimen jäätyä hyllyyn päiviin tuli yhtäkkiä useita tyhjiä hetkiä. Tilanteet tuntuivat aluksi hankalilta ja jouduin useamman kerran miettimään, mitä tässä nyt sitten teh