Siirry pääsisältöön

Mitä ihmettä?!

Nyt se sitten tapahtui. Tähän asti hyvin toiminut ja rakas älypuhelimeni päätti rajata käyttöäni omatoimisesti. Puhelin sammui ja aloitti täydellisen tyhjennyksen. 
Olin sanaton. Ahdistus hiipi paikalle ja huomasin, etten pysty keskittymään mihinkään. 

Noh. Puhelin käynnistyi ja ilmoitti tyhjentäneensä kaiken. Siinäpä se. Kaiken. 
Olin hämmentynyt. En ymmärtänyt, mitä juuri oli tapahtunut ja miksi. Tajusin samalla, että varmuuskopioinnit oli tekemättä pitkältä ajalta eli kaikki mikä oli kadonnut, oli kadonnut lopullisesti. Kuvat, sovellukset, whatsapp-keskustelut, salasanat ja muistiot. Kaikki pitäisi aloittaa alusta. 


Jonkin aikaa surettua menetystäni ajattelin, että nyt täytyy kokeila jotain muuta. Jotain uutta. Ajatuksissa pyöri idea, josta en ollut ihan varma. Uskaltaisinko jättää älypuhelimen kokonaan hyllyyn ja mitä tälläinen muutos toisi tullessaan? Olisiko se edes mahdollista? Kuinka onnistuisi valokuvaus, navigointi, yhteydenpito, musiikinkuuntelu, ruuanlaitto ja niin moni muu asia, johon tällä hetkellä olen puhelinta tarvinnut. 


Näistä ajatuksista lähti käyntiin Puhelin pois! - blogini. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Älytöntä arkea eteenpäin

Älypuhelimetonta kokeilua on nyt takana puolisen vuotta ja kokemus on ollut vapauttava. Kokeiluun kannatti ehdottomasti lähteä ja se on tuonut perheeseemme lisää aikaa. Olemmekin päättäneet puolisoni kanssa jatkaa toistaiseksi ilman älypuhelimia. Emme ole sopineet mitään aikaa mihinkä saakka, mutta oletettavasti niin pitkään kun ajatus tuntuu hyvältä. Mummoluurit ovat toimineet pääasiassa hyvin. Toisinaan niissä kyllä on ollut kuuluvuusongelmia, mutta eipä juuri muuta. Akku kestää ilahduttavan pitkään, eikä puhelinta tarvitse ladata kuin kerran viikossa, jos silloinkaan. Tekstiviestien kirjoitus on hidasta, mutta asian saa kyllä hoidettua jos on malttia.   Lapset ovat jo tottuneet uuteen arkeen, eivätkä enää muistuttele älypuhelimista. Myös autoilu ja odottelu eripaikoissa sujuu pikkuväeltä ilman lastenohjelmien katsomista tai älypuhelimella pelailua. Näihin tilanteisiin on keksitty nyt yhdessä muita juttuja, joista kerron ehkä jossain vaiheessa lisää :) 

Uusi alku!

Uusi puhelin saapui kotiin pienessä ja kevyessä paketissa. Puhelin täytyi tilata Powerin verkkokaupasta, sillä näitä mummomalleja ei tuntunut paikalliset liikkeet suosivan. Tämä kokeilu ei ainakaan vielä ole tullut kalliiksi, sillä uusi luuri maksoi 24 euroa. Myös puolisoni lähti mukaan kokeiluun ja tilasi itselleen samanlaisen kapulan.  Avattuani paketin hämmästelin puhelimen kokoa. Se oli todella pieni. Vanha puhelimeni tuntui tietokoneelta tähän uuteen verrattuna. Nähtäväksi jää kuinka näin pieni luuri pysyy tallessa, sillä se melkein katoaa taskuunkin. Sim-kortti taas oli suuri ja sen asentaminen helppoa. Puhelin käynnistyi ja siinä oli legendaariset näppäinäänet. Aikani tuttkittua sain näppäinäänet pois päältä ja sen jälkeen pääsikin kokeilemaan muita ominaisuuksia eli viestin lähettämistä sekä soittamista. Viestiä kirjoittaessa tajusin, että emojit puuttuivat, joten täytyy yrittää kirjoittaa hauskat kohdat viestiin tekstimuodossa. hah hah. Kun on tottunut viestimään emojien, gife

Odottelun ihanuus

Arjessa tulee yllättävän paljon hetkiä, joissa on pakko odottaa. Odottelua kassajonossa, autossa, pihalla, töissä, lääkärissä, neuvolassa, ravintolassa ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Aiemmin odottelutilanteissa olin harvemmin yksin. Vietin odoteltavan ajan yhdessä älypuhelimen kanssa. Jokaiseen tyhjään väliin tuntui olevan sopiva appi tai muita muuten vain tärkeitä asioita selvitettäväksi. Päivät tuntuivat kiireisiltä ja odotellessa älypuhelimen selaus lisäsi hektisyyden tunnetta. Lyhyetkin odotteluajat tuntuivat toisinaan pitkiltä, kun asioiden olisi pitänyt tapahtua heti. Myös työmatkat, jotka useimmiten kuljen jalan tai pyörällä oli varattu eri podcasteille tai Spotifylle. Omille ajatuksille ja hiljaisuudelle ei päivässä riittänyt aikaa. Enkä osannut sitä silloin varsinaisesti kaivatakaan.  Älypuhelimen jäätyä hyllyyn päiviin tuli yhtäkkiä useita tyhjiä hetkiä. Tilanteet tuntuivat aluksi hankalilta ja jouduin useamman kerran miettimään, mitä tässä nyt sitten teh