Siirry pääsisältöön

Jatkuva tiedonhaku

Aikaisemmin googlailin jatkuvasti kaikenlaista. Googlailin tietoa säästä, harrastuksista, puhelinnumeroista, osoitteista, aukioloajoista, tapahtumista, uutisista ja monesta muusta asiasta. Ajattelin tarvitsevani tietoa välittömästi kun asioita pompsahteli mieleeni ja tiedonhakuun vierähti huomaamatta paljon aikaa. 
  
 Yritin jo ennen älypuhelimetonta kokeilua olla hakematta tietoa jatkuvasti. Ajatus oli siis jo silloin vähentää puhelimen jatkuvaa käyttöä. Kokeilin listata ylös kaikki asiat, joista kuvittelin tarvitsevani tietoa ja hain kaiken tiedon yhdellä kertaa illalla. Huomasin jo silloin melko monen asian listalla olevan turha. Sillä illalla kun aloin käymään listaa läpi, siellä oli hyvin vähän sellaisia asioita, mitä oikeasti halusin tietää enää siinä vaiheessa päivää. Tälläisellä metodilla olisin varmasti saanut rajoitettua älypuhelimen käyttöäni, mikäli itsekurini olisi riittävän hyvä, Älypuhelin kun kuitenkin oli jatkuvasti saatavilla, niin oli helpompi lipua takaisin normaaliin tilanteeseen ja googlailla heti kaikkea, mitä mieleen juolahti. 
   
Nyt kuitenkin tilanne on toinen. En oikeasti pysty heti hakemaan tietoa vaan minun täytyy odottaa, että pääsen jonkun nettilaitteen ääreen. Aluksi minun oli vaikeaa odottaa ja tuntui siltä, että tietokone on heti päästävä avaamaan ja tarkistamaan mieltä askarruttavat asiat. Nyt kun älypuhelimetonta kokeilua on jo takana jonkun aikaa tilanne on helpottunut. On oikeasti aika vähän asioita, joista tiedon tarvitsee heti. Olen oppinut myös ennakoimaan ja ottamaan tarvittavia tietoja ylös. Esimerkiksi jos olen lähdössä autolla jonnekkin uuteen kohteeseen, niin kotona ollessa etsin tarvittavat osoitteet, puhelinnumerot ja aukioloajat. Ennakointi on tuonut selkeyttä ja rauhoittanut yhdessäoloa. Olen myös saanut päiviin huomattavasti lisää aikaa, kun minun ei tarvitse hakea tietoa jatkuvasti. Toki hankaliakin tilanteita on ollut ja aika-ajoin olen joutunut turvautumaan ystävieni älylaitteisiin. Se ei ole kuitenkaan harmittanut, vaan olen ollut tyytyväinen siihen, että olen jokatapauksessa saanut asiat hoidettua ilman omaa laitetta. Vielä ei siis ole tullut vastaan pakottavaa tarvetta ottaa älypuhelinta takaisin käyttöön eli kokeilu jatkukoon! 
   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Älytöntä arkea eteenpäin

Älypuhelimetonta kokeilua on nyt takana puolisen vuotta ja kokemus on ollut vapauttava. Kokeiluun kannatti ehdottomasti lähteä ja se on tuonut perheeseemme lisää aikaa. Olemmekin päättäneet puolisoni kanssa jatkaa toistaiseksi ilman älypuhelimia. Emme ole sopineet mitään aikaa mihinkä saakka, mutta oletettavasti niin pitkään kun ajatus tuntuu hyvältä. Mummoluurit ovat toimineet pääasiassa hyvin. Toisinaan niissä kyllä on ollut kuuluvuusongelmia, mutta eipä juuri muuta. Akku kestää ilahduttavan pitkään, eikä puhelinta tarvitse ladata kuin kerran viikossa, jos silloinkaan. Tekstiviestien kirjoitus on hidasta, mutta asian saa kyllä hoidettua jos on malttia.   Lapset ovat jo tottuneet uuteen arkeen, eivätkä enää muistuttele älypuhelimista. Myös autoilu ja odottelu eripaikoissa sujuu pikkuväeltä ilman lastenohjelmien katsomista tai älypuhelimella pelailua. Näihin tilanteisiin on keksitty nyt yhdessä muita juttuja, joista kerron ehkä jossain vaiheessa lisää :) 

Uusi alku!

Uusi puhelin saapui kotiin pienessä ja kevyessä paketissa. Puhelin täytyi tilata Powerin verkkokaupasta, sillä näitä mummomalleja ei tuntunut paikalliset liikkeet suosivan. Tämä kokeilu ei ainakaan vielä ole tullut kalliiksi, sillä uusi luuri maksoi 24 euroa. Myös puolisoni lähti mukaan kokeiluun ja tilasi itselleen samanlaisen kapulan.  Avattuani paketin hämmästelin puhelimen kokoa. Se oli todella pieni. Vanha puhelimeni tuntui tietokoneelta tähän uuteen verrattuna. Nähtäväksi jää kuinka näin pieni luuri pysyy tallessa, sillä se melkein katoaa taskuunkin. Sim-kortti taas oli suuri ja sen asentaminen helppoa. Puhelin käynnistyi ja siinä oli legendaariset näppäinäänet. Aikani tuttkittua sain näppäinäänet pois päältä ja sen jälkeen pääsikin kokeilemaan muita ominaisuuksia eli viestin lähettämistä sekä soittamista. Viestiä kirjoittaessa tajusin, että emojit puuttuivat, joten täytyy yrittää kirjoittaa hauskat kohdat viestiin tekstimuodossa. hah hah. Kun on tottunut viestimään emojien, gife

Odottelun ihanuus

Arjessa tulee yllättävän paljon hetkiä, joissa on pakko odottaa. Odottelua kassajonossa, autossa, pihalla, töissä, lääkärissä, neuvolassa, ravintolassa ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Aiemmin odottelutilanteissa olin harvemmin yksin. Vietin odoteltavan ajan yhdessä älypuhelimen kanssa. Jokaiseen tyhjään väliin tuntui olevan sopiva appi tai muita muuten vain tärkeitä asioita selvitettäväksi. Päivät tuntuivat kiireisiltä ja odotellessa älypuhelimen selaus lisäsi hektisyyden tunnetta. Lyhyetkin odotteluajat tuntuivat toisinaan pitkiltä, kun asioiden olisi pitänyt tapahtua heti. Myös työmatkat, jotka useimmiten kuljen jalan tai pyörällä oli varattu eri podcasteille tai Spotifylle. Omille ajatuksille ja hiljaisuudelle ei päivässä riittänyt aikaa. Enkä osannut sitä silloin varsinaisesti kaivatakaan.  Älypuhelimen jäätyä hyllyyn päiviin tuli yhtäkkiä useita tyhjiä hetkiä. Tilanteet tuntuivat aluksi hankalilta ja jouduin useamman kerran miettimään, mitä tässä nyt sitten teh