Arjessa tulee yllättävän paljon hetkiä, joissa on pakko odottaa. Odottelua kassajonossa, autossa, pihalla, töissä, lääkärissä, neuvolassa, ravintolassa ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Aiemmin odottelutilanteissa olin harvemmin yksin. Vietin odoteltavan ajan yhdessä älypuhelimen kanssa. Jokaiseen tyhjään väliin tuntui olevan sopiva appi tai muita muuten vain tärkeitä asioita selvitettäväksi. Päivät tuntuivat kiireisiltä ja odotellessa älypuhelimen selaus lisäsi hektisyyden tunnetta. Lyhyetkin odotteluajat tuntuivat toisinaan pitkiltä, kun asioiden olisi pitänyt tapahtua heti. Myös työmatkat, jotka useimmiten kuljen jalan tai pyörällä oli varattu eri podcasteille tai Spotifylle. Omille ajatuksille ja hiljaisuudelle ei päivässä riittänyt aikaa. Enkä osannut sitä silloin varsinaisesti kaivatakaan. Älypuhelimen jäätyä hyllyyn päiviin tuli yhtäkkiä useita tyhjiä hetkiä. Tilanteet tuntuivat aluksi hankalilta ja jouduin useamman kerran miettimään, mitä tässä nyt sitten teh
Älypuhelimetonta kokeilua on nyt takana puolisen vuotta ja kokemus on ollut vapauttava. Kokeiluun kannatti ehdottomasti lähteä ja se on tuonut perheeseemme lisää aikaa. Olemmekin päättäneet puolisoni kanssa jatkaa toistaiseksi ilman älypuhelimia. Emme ole sopineet mitään aikaa mihinkä saakka, mutta oletettavasti niin pitkään kun ajatus tuntuu hyvältä. Mummoluurit ovat toimineet pääasiassa hyvin. Toisinaan niissä kyllä on ollut kuuluvuusongelmia, mutta eipä juuri muuta. Akku kestää ilahduttavan pitkään, eikä puhelinta tarvitse ladata kuin kerran viikossa, jos silloinkaan. Tekstiviestien kirjoitus on hidasta, mutta asian saa kyllä hoidettua jos on malttia. Lapset ovat jo tottuneet uuteen arkeen, eivätkä enää muistuttele älypuhelimista. Myös autoilu ja odottelu eripaikoissa sujuu pikkuväeltä ilman lastenohjelmien katsomista tai älypuhelimella pelailua. Näihin tilanteisiin on keksitty nyt yhdessä muita juttuja, joista kerron ehkä jossain vaiheessa lisää :)